Anniki Jensen-Munk on syntynyt Virossa Kuusalussa, joka sijaitsee noin 40 kilometriä Tallinnasta itään. Perhe muutti Suomeen vuonna 1991. 2000-luvun alussa hän lähti opiskelemaan Tanskaan, jossa tapasi tulevan miehensä Ulfin. Vuonna 2005 he muuttivat Voikkaalle, kun heille syntyi pieni tytär Mona. Myöhemmin vuonna 2011 hän sai myös Noah-pojan. Monan syntymän jälkeen Anniki sai töitä ryhmäkodin ohjaajana Kausalassa. Elämä kulki omaa turvallista latuaan, kunnes lait olivat muuttuneet ja ryhmäkodin ohjaajat tarvitsivat opiskelusta korkeakoulututkinnon, jota Annikilla ei Suomesta ollut. Hän sai 3 kuukautta aikaa tämän suorittamiseen. Vaikka hän sai Suomessa vaadittavan yhteisöpedagogi korkeakoulututkinnon suoritettua 2 kuukaudessa, Anniki ei jäänyt tähän työhön, mutta ei ihan työttömäksikään. Hän suunnitteli muutamat korvakorut, joita esitteli Facebookissa. Tästä lieneekin sitten alkanut "ura urkenemaan"… Yrittäjyyden alkuvuosina hän teki lisätyönä yhteisöpedagogin töitä maahanmuuttajien parissa. Hän neuvoi kansalaisopistolla maahanmuuttajia siitä, miten Suomessa toimitaan eri tilanteissa.
Anniki Jensen-Munk ei ole koskaan tietoisesti halunnut olla korusuunnittelija, vaikka hän onkin luova ihminen. Hänelle humaanisuus ja eettisyys on tärkeää. Kokonaisuudessaan hänen elämänsä on ollut täynnä sattumia, hyviä ja huonoja, mutta Annikin mielestä hänellä kokonaisuudessaan on ollut elämässä hyvä onni mukana. Hänellä ei ole ollut tarvetta valloittaa koko maailmaa, mutta elannon turvaaminen on täytynyt työstä saada. Humanistina ja yhteistyökumppaneita valitessaan hän ei aina ole kuitenkaan voinut valita heitä huomioimalla suomalaisuutta eikä valitun yhteistyökumppanin toimintoja esim. kierrätyksessä, sillä oman yrityksen tuottavuus täytyy myös huomioida. Vaikka korujen osien ja elementtien tekijät eivät olisikaan suomalaisia, hän kokee tärkeäksi esim. sen, että voi tarjota lisätienestin mahdollisuuden teräsosien valmistajalle, joka on palomies Unkarista. Hänellä on kaksi urheilijapoikaa ja lisätienestit ovat perheelle elintärkeät pienten palkkojen takia.
Vuodesta 2012 Anniki on tehnyt työtä täyspäiväisesti yrityksessään Littlebit Designissa Kymin Ruukissa sijaitsevassa Taideruukissa. Kinnon antamaa apua Anniki kiittää, sillä yrittäjäksi ryhtyminen ei ole olut helppoa. Alussa hänellä oli 14 jälleenmyyjää ja tällä hetkellä heitä on jo 70. Mallisto vaihtuu 2 kertaa vuodessa ½ vuotta kerrallaan ja etukäteen pitää suunnitella tulevan ½ -vuotiskauden mallit ja materiaalit. On seurattava muiden tekemistä, mutta osattava olla poikkeava positiivisessa mielessä. Ennakoitava ja valittava myös materiaalit ja värit oikein ja oikeaan aikaan. Ja hänen miehensä Ulf auttaa häntä viikonloppuisin, iltaisin ja ehkä välillä työ jatkuu yömyöhälle asti. Moni asia on tullut opittua "kantapään kautta" ja välillä sitä joutuu pitämään huolta myös oman ja perheen jaksamisesta, vaikka yritys on vahvasti hänen elämäänsä.
Suomi Leijona -koruista tuli Annikin myötä (Mäkkärissä lihotettu) "humaani leijona". Jokainen leijona laserleikataan Valkealassa ja niistä valmistetaan kaulakoruja, rintaneuloja ja korvakoruja. Annikin leijona kuvaa sitä suomalaisuutta, joka asuu jokaisen suomalaisen sydämessä arvostaen omaa maata, ja itsenäisyyttä huomioiden lähimmäiset. Upeaa!